Hvad nu hvis hun siger nej og gå sin vej?

Nyt tulee sit vähä semmosia uutisia, joista kaikki tätä blogia seuraavat ei varmaankaan vielä tiiä, vaikka onha tätä tullu hoettua nii irc-galleriassa, demissä ja vaihtarifoorumilla mut pitäähän se nyt vihdoin ja viimein tännekki kertoo. Tasan kolme viikkoo sitten mä kirjotin tänne viimeks ja sillon mä taisin kehuskella meijän koulun muita vaihtareita jne mut samana päivänä rupes taas tapahtumaan. Mulla ja Rialla meni koulun jälkeen jostain sukset tosi pahasti ristiin, riideltiin iha kunnolla ja huudettiin puolin ja toisin, en mä enää ees muista kunnolla, mistä se riita oikein alko. No, mulla joka tapauksessa meni hermot sillon iha lopullisesti, Ria rupes heti taas soittamaan Bettinalle ja tilittämään musta ja sit myöhemmin mulle soitti sekä Bettina että Mette Yfulta. Samana päivänä mä soitin äitille ja ilmotin, et mä tuun kotiin.

Tiistaina äiti teki ilmotuksen Suomen Yfulle, et mä lähen nyt oikeesti pois Tanskasta ja sieltä sanottiin, et hyvällä tuurilla mä oon kotona saman viikon aikana. Siinä sit rupes asiat rullaamaan aika nopeesti näin myöhemmin aateltuna, vaikka sillon se viikko tuntu pieneltä ikuisuudelta. Torstaina mä laitoin äitille tekstarin pahaa aavistamattomana koulun hypärillä ja ku tuli viesti "Lauantaina tuut kotiin", mä en tienny, pitäiskö itkee vai nauraa, nii epätodellinen olo mulle siitä tuli. Hostit otti mun lähdön iha hyvin, me juteltiin siitä jonki verran keskiviikko iltana, ku ne sai kuulla siitä ja ne lupas viiä mut Kööpenhaminaan kentälle, sit ku mulla on se lähtö.

Lauantaina sit lähettiin aamulla puol 10 ajelemaan Edeltoftenin (?) kautta Sjaellanin saarelle, mentiin siis Jyllannista Sjaellantiin autolaivalla, ei sentään tarvinnu ajaa iha toiseen päähän Tanskaa autolla. Kentällä me pyörittiin tunnin verran, ennenku Helle niminen Yfun tyyppi tuli sinne ja ku oltiin juteltu jonki aikaa nii Helle vei mut lähtöselvitykseen ja turvatarkastukseen, ja vaikka mua stressas aika pahasti se kenttähässäkkä etukäteen nii kaikki meni hyvin, mulla oli koko ajan joku kentän tyyppi mukana, koska mulle pyydettiin saattaja, etten vaan eksyis. Kun siellä oikeen portin eessä sit oli joukko muitaki suomalaisia, mulla oli tosi sekava fiilis, koska tuntu nii oudolta, et neki puhuu suomee, mä ymmärsin täydellisesti mitä ne puhu ja me oltiin kaikki lähössä Suomeen! Kaheksan jälkeen illalla mä olin Suomessa ja äiti ja mun kummi tuli hakemaan mut kentältä, jonka jälkeen alko piitkä matka kohti Kuopioo eikä me ees jaksettu sit ajaa kotiin asti Maaningalle, vaan jäätiin kummin luokse yöks. Siinä vaiheessa kello oliki jo yli kaks yöllä..

Maanantaina mä kävin koululla juttelemassa rehtorin kanssa, et miten mun koulujutut menee ja tiistaina mä pääsin takas kouluun. Oli tosi mukava olla siellä taas ja nähä kavereita ja puhuu suomee! Mä kirjotan ylioppilaaks normaalisti mun luokkalaisten kanssa keväällä 2011 ja vaikka mulla onki nyt pienoinen kiire kaikkien kurssien kanssa ja ku mä tulin kesken jakson kouluun nii nyt on hirvee kiire opiskella kaikki jutut ens viikolla alkavaa koeviikkoo varten. Vanhojen tansseihin mä pääsen kans mukaan, parin sain heti mun ekoissa harkoissa ja nyt on sit puvun metsästys käynnissä :--)

Eli kotiin tulo ei kaduta yhtään, kaikki on hyvin. Jos jota kuta kiinnostaa aiheesta enemmän kuulla nii saa toki kysyä mutta pliis, jos joku aattelee, et mä tein tosi raukkamaisesti nii älkää kertoko sitä mulle, ei kiinnosta.

Ps. Otsikko on yllätys yllätys tanskaa ja tarkottaa "Mitä jos hän sanookin ei ja lähtee menemään omaa tietään?"

Pss. Kiitos tosi paljon kaikille tän blogin lukijoille, on ollu tosi hienoo huomata, miten meni on ollu kiinnostunu mun vaihtovuodesta ja kiitos kaikista kommenteista!